Monumentteja hautausmaille

Uusia hautausmaa-alueita on vaikea löytää. Seurakunnat ottavat nyt aktiivisesti käyttöön vanhoilta hautausmailta vapautuvia hauta-paikkoja, joilla on usein upeita monumentteja. Niiden joukkoon sopii luontevasti uusiakin muistomerkkejä kivisine reunoineen ja kansineen.

– Vanhat, uudelleen käyttöönotettavat hautapaikat tarjoavat kiviliikkeille uusia toimintamahdollisuuksia. Haluamme palauttaa kunniaan hautamuistomerkkien veistoksellisuuden ja monumentaalisuuden. Kun kivimiehet voisivat tehdä samaa työtä kuin aikaisempinakin vuosikymmeninä, niin kivenveiston arvokas käsityötaito elpyisi kotimassa, sanoo Peipohjan Kiviveistämö Oy:n toimitusjohtaja, Kiviteollisuusliiton hautakivitoimikunnan puheenjohtaja Juha Miettinen.

Ylipäätään kiviliikkeet suhtautuvat tulevaisuuteensa optimistisesti. Vaikka uurna- ja sirotehautaus lisääntyykin, niin uusia hautakiviä valmistetaan jatkossakin noin 14 000 kappaletta vuodessa. Uurna-alueillekin pystytetään yleensä jonkinlaisia kotimaisesta graniitista valmistettuja muistomerkkejä.

Yksilöllisyys katosi

Yksilöllisyys hautakivistä alkoi kadota 1970- ja 1980-luvuilla. Tuolloin seurakunnat alkoivat määrittää hautakivien yksikkökoot ja muodot niin tarkasti, ettei yksilöllisiin muistomerkkeihin ollut mahdollisuuksia. Hautausmaista tuli tylsän näköisiä. Muistomerkin peruskoko oli määritelty; usein myös muoto ja väri.

– Ulkomailla veistoksellisiin kiviin on uhrattu ajatuksia ja näkemyksiä. Vanhalla hautausmaalla käynti on usein samalla johdatus kunkin paikkakunnan henkilöhistoriaan, Miettinen toteaa.

Toki tilanne on helpottunut, eikä kivien muotoa Suomessakaan rajata enää yhtä tarkasti. Monet seurakunnat haluavat kuitenkin, että hautakiven valmistaja lähettää mallit seurakuntaan hyväksyttäväksi. Joskus asiakkaalle joudutaan sanomaan, että hänen muistomerkkiehdotuksensa ei tule menemään läpi kyseisellä hautausmaalla noudatettavan linjan takia.

Kausiluonteisuus haittaa

Kiviteollisuus haluaa avata seurakuntien kanssa keskustelun siitä, voitaisiinko hautakiviä asentaa paikoilleen myös talvella. Monet seurakunnat ovat kieltäneet uusien hautakivien asentamisen hautausmaalle marraskuun puolivälin jälkeen. Ratkaisu on perusteltu, sillä jäätyneelle maalle pohjakivien varaan asennetut muistomerkit saattavat kallistua ja jopa kaatua keväällä roudan sulaessa. Kiviliikkeiden kannalta ongelma on siinä, että hautakivien valmistus ja etenkin asennus on hyvin kausiluonteista työtä.

– Ristiriitaista kuitenkin on, että samaa sääntöä noudatetaan myös uusien hautausmaiden palkkialueilla, joilla hautakivet asetetaan palkkien päälle. Mielestäni palkkialueille voitaisiin kiviä viedä talvellakin, koska palkit eivät roudan vaikutuksesta liiku mihinkään, Juha Miettinen sanoo.

- Syksyllä tilatut hautakivet päästään useimmiten asentamaan vasta keväällä tai alkukesästä, ja asiakasta laskutetaan vasta, kun kivi on asennettu paikoilleen. Hautakiven valmistukseen sisältyy siis työtä, josta pahimmillaan voidaan laskuttaa vasta puolen vuoden kuluttua. Hautakivet on pakko tehdä valmiiksi talven aikana, koska omaiset yleensä haluavat saada hautakiven paikoilleen juhannukseksi, Miettinen sanoo.

Vanhaa miljöötä kunnioitettava

Seurakuntien on vaikea löytää uusia arkkuhautaukseen soveltuvia maa-alueita, mutta vanhoja hautaalueita voidaan ottaa käyttöön uudelleen. Hautoja palautuu seurakunnille sekä haudan hallintasopimuksen päättymisen jälkeen että hoitamattomuuden takia. Seurakuntien lähtökohta on, että vanhalle hauta-alueelle tuleva muistomerkki soveltuu ympäristöönsä.

– Kiviliikkeille vanhaan hautausmaamiljööseen soveltuvan muistomerkin tekeminen on suuri haaste. Toisaalta voidaan kysyä, miksi nykyaikana pitäisi tehdä ratkaisuja, joiden tyyli periytyy 1920-luvulta. Elämme toisenlaisessa kulttuurimaailmassa ja hautausmaalla erilaisten kulttuurikerrostumien tulee elää rinnakkain, pohtii Helsingin seurakuntayhtymän hautaustoimen päällikkö Risto Lehto.

Erilaisia vaatimuksia

Omaiset ja muistomerkkien myyjät eivät aina ymmärrä, että muistomerkeille asetettavat vaatimukset voivat olla erilaisia saman hautausmaan sisällä. 1900-luvun alussa perustetuilla hauta-alueilla muistomerkeillä ei välttämättä ole minkäänlaisia muotovaatimuksia. Myöhemmin 1960–1980-luvuilla muistomerkeille annettiin tarkat muotoa ja kokoa koskevat säännöt. Joillakin alueilla on määritelty pelkästään hautakiven enimmäiskoot.

– Muistomerkin korkeus on tärkeä asia: alue toimii harmonisesti, kun muistomerkeillä on tietty enimmäiskorkeus.

Tuhkahautaus yleistyy

Seurakuntien maapulaa helpottaa se, että tuhkahautauksen osuus on kaksinkertaistunut 20 vuodessa 15 prosentista noin 33 prosenttiin. Perinteiselle tuhkahauta- alueelle suku voi haudata useampia vainajia ja asettaa haudalle yhteisen hautamuistomerkin. Muistolehtoalueilla tuhka haudataan maahan ja alueelle voidaan pystyttää yhteismuistomerkki. Helsingin Hietaniemessä sijaitsee kolme vuotta vanha sirottelualue, jossa tuhka sirotellaan maan pinnalle. Sirottelualueen muistomerkit ovat graniittisia pylväitä.

Erilaista kivirakentamista hautausmailla

Malmin hautausmaa

Vuonna 1894 perustettu noin 50 000 haudan hautausmaa on toiminnallisesti Suomen suurin. Yli sadan vuoden toiminnan aikana hautausmaalle on ehtinyt koostua hautakivien ja muistomerkkien runsas kirjo.

Hautausmaalla kohtaavat historialliset muistomerkit ja uusimmat uurnalehdot. Kaikki on toteutettu sopusointuisesti eri aikakausien tyyleillä, materiaalina luonnonkivi.

Muodissa ollut ”matkalaukkumalli” on hautausmaan ylipuutarhuri Juha Ollilan mukaan jäänyt syrjään monimuotoisempien kivimallien myötä. Useimmat hautakivet on tehty Malmin hautausmaalla graniitista (punaisesta, mustasta, harmaasta ja pallograniitista). KUVAT 1, 2, 3, 4

Erityiset muistomerkit, kuten Pro Patria ja uusimpana Helsingin ilmapommituksissa kuolleiden muistomerkki ovat kaikki toteutettu luonnonkivestä. KUVAT 5, 6, 7, 8

Hautausmaan uusimmalla muistolehtoalueella on Kurun harmaasta graniitista sileiksi hiotuilla kivillä tehdyt muurit, joihin kiinnitetään RST -muistolaatat. Peipohjan Kiviveistämö Oy:n toteuttamia muureja on kaksi.

Kolmasosan vapaaksi jättävällä tiililadonnalla toteutettu muuri lepää 40 cm leveällä ristipäähakatulla alustalla, jonka päälle voi laittaa kynttilät ja kukat niitä varten tehtyihin koloihin. KUVAT 9, 10

Ympäröivä luonnonkivikallio on otettu muurin tavoin hienosti käyttöön yhtenä muistolaattojen kiinnityspaikkana.

Maunulan uurnalehto

Ainoastaan uurnahautausmaana toimiva Maunulan uurnalehto on perustettu vuonna 1966. Kivirakentamisesta kiinnostunut seurakuntapuutarhuri Sari Hokkanen pitää hautausmaasta huolta ja on toiminut myös uusimman muistolehtomuurin suunnittelijana. Aluetta jäsentää keskusaukio, jolta hautausmaa leviää Hokkasen mukaan teatterimaisesti. KUVAT 11, 12, 13, 14

Sari Hokkasen suunnittelema 14 x 2 m muistolehtomuuri on toteutettu Viitasaaren liuskekivistä ja hautausmaan omista mustista graniittilaatoista. Graniittilaatat ovat vanhoja käytöstä poistettuja hautakivien aluskiviä.

Hietaniemen sirottelualue

Hietaniemen Hautausmaan uudelle vuonna 2003 käyttöönotetulle sirottelualueelle on pääpuutarhuri Ari Pipatin mukaan tilaa jäsentämään tehty sivukivestä muuri. Kurun harmaasta graniitista toteutettu muuri on polttopinnalla. Muurin lisäksi siellä on serpentiinimäisestä hiotusta ja kiillotetusta Tervakoskenkivestä tehty yhteismuistomerkki. Kuvanveistäjä Heikki Häiväojan suunnittelema aita ja Johanna Häiväojan suunnittelema muistomerkki muodostavat yhdessä ehjän, erittäin toimivan kokonaisuuden jossa on mahdollisimman paljon säilytetty vanhaa, arvokasta puustoa. Kohteen on toteuttanut Kiviveistämö I E Kaila Oy. KUVAT 15, 16

Ikiaikainen materiaali

Kuvanveistäjä Matti Peltokangas kokee kiven suorana materiaalina. Sen minkä pois ottaa on lopullisesti pois. Virheitä voi paikata kiviliimalla, mutta liimaus näkyy auttamattomasti lopputuloksessa. Paikattu työ jää myös helposti painamaan mieltä.

– Käsittelen kiveä kiven luonteen mukaisesti. Tällöin voin ilmaista tunnelmia, joita olen lähtenyt hakemaan. Kuvanveistäjän on hyvä tuntea, miten tiivistä tai haurasta työstettävä kivi on, ja kokea, miten kiviaines tarttuu kiinni työkaluun. Käsityö antaa oikean tuntuman. Vaikka nykytyökalut nopeuttavat työntekoa, niin niitä käyttäen kiven luonne jää kokematta. Työkaluna timanttilaikka on kylmä ja tunteeton, Peltokangas pohtii.

Kivestä hän kiinnostui opiskellessaan Suomen Taideakatemian kuvanveistolinjalla. Vuonna 1981 opiskelijoille järjestettiin kivikurssi, joka pidettiin Martti Saarisen marmorijalostukseen keskittyvässä kiviliikkeessä Helsingin Tattarisuolla.

– Saarinen korosti, että kiven kanssa työskentelevän on hyvä oppia tuntemaan materiaalin luonne ja sen käyttäytyminen. Tavoitteeseen päästään vain tekemällä työtä käsityökaluilla niin pitkälle kuin on mahdollista.

Karheuden kauneutta

Kuvanveistäjä lähestyy kiveä ikiaikaisena materiaalina. Käsittelyllä hän pyrkii avaamaan kiven sisällön, ei sulkemaan sitä. Karheuden kauneus on tuotava esiin. Käsittelijänsä kivi yllättää lähes aina. Vaikka blokit näyttävät samanlaisista, niin kiilatessa vedot ja jännitteet voivat olla erilaisia sen mukaan, mihin asentoon ne ovat kalliossa aikojen alussa asettuneet.

Jäätynyt kivi voi käyttäytyä arvaamattomasti, kivi ei lohkea siihen suuntaan mihin on tarkoitettu. Yllätyksiä vastaan auttaa vanhanaikainen konsti: Blokki kastellaan ja kuivataan, jolloin mahdolliset raidat paljastavat halkeamat. Kotkan seudulla kivessä on voimakas maalusta, ja niitä voi kiilata pienillä rei’illä parikin metriä ihan suoraan. Joskus kivi ei kiilaannu, vaikka reiät porataan kappaleen läpi. Isoista kivistä saattaa löytyä oksia ja värijuoksuja. Yllätyksiä on etenkin isoissa kimpaleissa.

Peltokangas on mieltynyt perinteisiin suomalaisiin mustiin, harmaisiin, punaisiin ja ruskeisiin kiviin, mutta marmorikin on tullut tutuksi. Kivimiesystävät soittelevat ja tarjoavat löytämiään hienoja kiviä. Kelvollisia isoja kiviä tulee kuitenkin harvoin eteen, ja etenkin äärimitoiltaan kolmimetrisiä kappaleita löytyy yksi ehkä viidessä vuodessa. Vaikeinta alkaa olla suomalaisen isojen mustien kivien löytäminen.

– Spektroliittia olen käyttänyt aika paljon ja myös sivukiveä, pintapalaa, jonka väri ei ole tarpeeksi kypsä teolliseen käyttöön.

Kirja tekeillä

Peltokangas työstää parhaillaan kirjaa 25 vuoden aikana tekemistään töistä. Tekstintekijänä on paljon taiteesta kirjoittanut Osmo Kantokorpi ja valokuvaajana Teppo Johansson. Satasivuiseen kirjaan tulee 60–80 kuvaa. Ne kuvaat töitä, työprosessia ja eri kivimateriaaleja. Kirja on kunnianosoitus kiven louhijoille, kivitaiteelle ja kivenkäytön mahdollisuuksille.

Vuoden 2006 loppupuolella valmistuu Peltokankaan uusin kaksiosainen työ: Hämeenlinnaan vanhustentalon seinään upotettava kolme tonnia painava kivireliefi ja kaksi tonnia painava maahan tuleva palloelementti. Työn teema liittyy ikääntymiseen ja sen nimi ”Varjo ja aurinko”.

Kivisuunnittelua hautausmaillekin

Kuvanveistäjä Matti Peltokangas antaisi arvoa sille, että hautausmailla suosittaisiin nykyistä enemmän kotimaista kivimuotoilua. Hänen mukaansa nykyiset hautausmaat ovat varsin monotonisia paikkoja.

– Minua häiritsee, että hautausmailta puuttuu ammattimainen suunnittelu. Ennen kivimiehet tekivät hautakiviä käsityönä, ja lopputulos oli nykyistä monimuotoisempi. Nyt käsityön osuus on jätetty kustannussyistä kokonaan pois, Peltokangas sanoo.

Kuvanveistäjä kritisoi sitä, että hautamuistomerkeissä varioidaan italialaisia koristeita. Ostetaan mallit Italiasta ja valetaan. On helppo huomata, että hautakivien koristeet edustavat meille vierasta kulttuuria.