KIVEÄ KOTIKONSTEIN
Omakotitalon etupihan liuskelaatoitus

Vantaalaisen pariskunnan omakotitalo alkoi sisätiloiltaan olla jo asuttavassa kunnossa pitkään jatkuneen remontin jälkeen. Sitten alkoi etupihan kurja kunto harmittaa.

Syksyllä 2011 piha näyttää jo varsin valmiilta, sammaleen kasvua suosittiin kaatamalla saumoihin piimää.

Aila ja Hannu Kavaston 1960-luvun lopulla valmistuneessa omakotitalossa on tehty eriasteista sisätilojen remonttia siitä asti kun he talon hankkivat viitisen vuotta sitten. Sisäänkäynti ja etupiha olivat päässeet kurjaan kuntoon betoniautojen, jätelavojen ja lukemattomien putki-, sähköja kirvesmiesten ynnä laatoittajien autojen vierailujen jäljiltä. Asukkaat päättivät kunnostaa pihatien kertaheitolla kestäväksi ja tietysti myös esteettisesti miellyttäväksi, talon kuusikymmenlukulaista henkeä kunnioittaen. Minkäänlaista kokemusta tällaisista hommista ei tietenkään kummallakaan ollut, mutta he päättivät kuitenkin tehdä työn itse.

Tekemistä vaille valmis.



Linjanaruja ei loppujen lopuksi juurikaan tarvittu, hanskoja sitäkin enemmän.

Saumaushiekkaa sai lisätä pariin otteeseen.

Kastelu on tarpeen saumaushiekan lisäämisen yhteydessä.

Betonilaatoitusta Kavastot eivät edes harkinneet, molempien mielestä se on steriili ja yksitoikkoisen oloinen materiaali. Luonnonkiveä ja nimenomaan liuskekiveä sen olla piti.

Pienen soittokierroksen jälkeen he päätyivät jättämään tilauksen Liuskemestareille; tarkoituksenmukaista laattaa oli saatavilla sopivasti kesälomien alkuun mennessä.

Pohjatyöt käsipelillä

Kuorma saapui sovittuun aikaan, 4 500 kiloa kaunista oriveteläistä liuskekiveä. Tarkoitus oli kattaa noin 55 neliön (ei kuulosta miltään preerialta...) alue talon edustalla. Neljä trukkilavallista kiveä siirtyi lopulta vaivattomasti pihamaalle, vaikka auton nosturin puomi pitkän siirtoetäisyyden vuoksi yrittikin vinkua vastalauseitaan.

Kavastot olivat suunnitelleet saavansa urakan päätökseen ennen juhannusta ja pohjatöitten eli maaperän kaivuun osalta tämä onnistuikin.

– Kun käsipelillä – lapiolla ja rautakangella – kaivaa 15-25 senttiä maata pois tiukkaan pakkautuneesta kiviset ja soraset -maapohjasta, tietää mitä ruumillinen työ on. Tämä oli varmasti fyysisesti raskain osuus projektista. Minkäänlaiseen täryttämiseen ei ollut tarvetta, niin kovaa oli pohja, Hannu sanoo.

Kivi on painavaa tavaraa

Varsinainen laatoitustyö siirtyi heinäkuun alkuun – vuoden 2010 kesällä. Kaikki helle-ennätykset lyötiin tuona ajankohtana ja vettä ja vissyä kului tolkuton määrä, kaipa muutama olutkin. Ja on totta, että 4 500 kiloa kiviä painaa peräti neljä ja puoli tonnia!

– Itse laatoitus oli todella hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa, oli jotenkin haastavaa mielessään kieputella geometrisia kuvioita ja kulmia, mikä ja minkämuotoinen laatta mihinkin, Hannu Kavasto kertoo. Laattojen koko vaihteli noin aanelosesta aina aakakkoseen ja suurempiinkin, paksuuden ollessa keskimäärin 50 millimetriä.

Oman haasteensa muodosti kiveyksen puolikaaren muoto ja korkeuserot pihalla: kaatoja piti saada aikaan vähän joka suuntaan, ja laatoituksen keskelle jäävät pihakaivot aiheuttivat nekin ylimääräistä pähkäilyä.

Asennushiekkaa ja kivituhkaa Hannu Kavasto haki lähistöllä sijaitsevasta alan yrityksestä peräkärryllä, yhteensä sitä meni noin kahdeksan kuormallista.

Kivi kerrallaan työ aikanaan valmistui, ehkä ei ihan kaikkien taiteen- ja laatoituksen sääntöjen mukaan, mutta lopputulokseen asukkaat ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Ja varmasti seuraavatkin sukupolvet.

Kirjoittaja on ammatiltaan graafikko. Hän vastaa myös tämän Kivi-lehden ulkoasusta. Rakennushommissa Hannulla on normaalisti peukalo keskellä kämmentä, jos siinäkään.

TEKSTI JA KUVAT HANNU KAVASTO